Juhannusta on nyt sitten juhlittu ja arkinen aherrus alkanut taas pyhän jälkeen.

Meitä onneksi sää suosi juhannuksen vietossa, ainakin sillä tavalla että ei satanut ja aurinkoakin näimme joka päivä. Tuuli teki ilman aika vilpoisaksi mutta siis muuten oli sään puolesta ihan kiva "jussi".

Juhannusaatto alkoi sateisena mutta kun kello läheni neljää niin eikös aurinko alkanut lämmittämään ja saimme kuin saimmekin syötyä ulkosalla. Illan mittaan sitten pilvistyi mutta uhkaavista pilvistä huolimatta sade jäi tulematta.

Juhannuspäivän iltapäivällä oli saunan vuoro ja päätin sitten mennä veteen. Otin tietoisen riskin ajatellen että joko tulen kunnolla kipeäksi tai sitten tämä flunssa jää mereen. Kyllä siinä laiturin nokassa tuli muutama hetki mietittyä mutta sain kuin sainkin itseni sinne noin +12 asteiseen meriveteen laitettua. Ai että teki hyvää - ja sitten saunaan. Olipa mukava olo koko illan.

Niin, ja flunssa jäi melkein kokonaan sinne mereen, siitä olen tyytyväinen. Kyllä tämä loppukin varmaan pian älyää lähteä pois.

Nyt on sitten vuorossa työntekoa viisi viikkoa ja sitten olisi vuorossa kesälomaa kolme viikkoa. 

Olen yleensä pessyt matot kesälomalla mutta nyt niitä pitänee vissiin yrittää ehtiä pesemään aikaisemmin jotta ne saa kuivaksikin ennen elokuun kosteita öitä. Täytyy toivoa että viikonloppuina mahtuisi matonpesupaikoille vaikka niillä lienee aikamoinen ruuhka.

No niin, flunssa iski tiistaina ja nuusku-juhannus siis edessä.

Viime viikon rippijuhlat sujuivat ihan mukavasti, kuten matkakin sinne ja takaisin. Juhlareissun pituus oli melkeinpä tasan kellon ympäri. Ja saman verran melkeistä tuli myös istuttua, ensin autossa nelisen tuntia ja sitten tunnin verran kirkossa ja sitten taas takaisintulomatkalla autossa. Kirkon jälkeen kukitus ja lahjomistilaisuudessa sentään tuli jonkin verran seisoskeltua ja käveltyä. (Melkein teki mieli juoda juhlakahvitkin seisten, mutta en sitten kehdannutkaan).

Terveenä lähdin tiistaina töistä kotio mutta ennen perille pääsyä iski flunssa ja parantaa vain otettaan kun aika kuluu. Saapa nähdä minkälainen tilanne on huomenna ja ennenkaikkea luvatun sateisen mökkijuhannuksen jälkeen.

Juhannusta!

 

Töissä pukkaa kiirettä ja tuntuu siltä että mitään ei saa tehtyä valmiiksi asti. Ei hyvä juttu ollenkaan. Pitäisi vain koittaa tehdä yksi juttu kerrallaan niin ehkä joku valmistuisikin.  Eikä siis niin kuten nyt teen eli yritän tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ...

Kotona ei tilanne ole yhtään sen helpompi kun perjantaina pitäisi lähteä melkein toiselle puolelle Suomea rippijuhliin. Navigaattori näyttää ajoajaksi sellaista 4,5 tuntia suuntaansa. Ja samana päivänä olis tarkoitus tulla takaisinkin, eli istumista riittää.

Saapa nähdä miten vaatteet rypistyy ja miten kukat selviävät matkasta. Mies kävi tilaamassa kukat ja tilasi sitten valkoisia ruusuja. Siis että valkoisia ruusuja rippilapselle! No, kaipa ne kelpaavat vaikka itse olen jotekin punaisten kannalla tuohon tilanteeseen. En tiiä, ehkä olen vanhanaikainen. Miehen toteamus oli että kaikki muut antavat punaisia mutta hänpä antaakin valkoisia. (Kyseessä on siis miehen kummityttö).

Mielenkiintoinen päivä tuosta perjantaista on tulossa, otetaan seikkailun kannalta. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja että sää suosisi meitä.

Helatorstain jälkeen oli viikon verran lomaa ja nyt vasta ehdin tänne kirjottelemaan. Eli aikas paljon on kiirusta pitänyt.

Loma alkoi ikkunoiden pesemisellä ja siihen kului tällä kertaa kaksi täyttä päivää ja yksi puolikas päivä. Hidasta on siis tuo 17 ikkunan pesu. Joka ikkunassa on neljä pintaa pestävänä ja sitten tietysti välien puhdistus ja verhojen vaihto-operaatio. (Nyt vaihtelin verhot keittiöön, olohuoneeseen ja takkahuoneeseen ja muut vain pesin).

Ikkunaurakan jälkeen vuorossa oli auton sisätilojen puhdistus ja pihan rapsuttelua. Niin ja jossain välissä piti käydä rippilahjaa ostamassa ja huushollin normaalia siivoustakin piti tehdä.

Siinä sitä hurahti viikko että heilahti.

Olin kuvitellut että rakas menisi lapsettomuusjuttuihin liittyvän näytteensä antamaan myös viikon aikana mutta hänpä ilmoittikin siirtävänsä sen lomien jälkeiseen aikaan. Siinäpä sitten se toive romuttui. Olisin niin halunnut tietää onko laatu muuttunut ja onko meillä edes minkäänlaisia mahdollisuuksia kaksisteen saada lapsi alulle. No, näissä asioissa ei voi painostaa, jääköön se loppukesään ja keskitytään luomuiluun vielä pari kuukautta. Tai kuka tietää jos juhannusviikolla saisimme testin jopa tehtyä...

Täti punainen kurvasi eilen illalla varovaisesti kyläilemään ja tänään aamupäivällä totesin hänen varmasti  tulleen meikäläistä ilahduttamaan. Tosin en ilahdu hänen käynnistään vaan olisin suonut hänen ymmärtäneen pysyä poissa vuoden verran.

Nukkumaan mentyämme vuodatin muutaman kyyneleen mieheltä salaa. Jos rakkaani olisi ne huomannut ja olisi ottanut syliinsä niin en tiedä olisinko pystynyt saamaan itseäni kokoon edes täksi aamuksi. Tällä kertaa uni oli armollinen ja nukahdin ennen suurempaa niagaran putouksen alkua. Aamulla olo on jotensakin normaali, mitä nyt vatsa on tutusti kipeänä.

En tiedä onko tähän viiden vuoden aikana jo niin tottunut ja turtunut vai miten pääsin näin helpolla asiasta yli. Saapa nähdä miten käy illalla kun asia täytyy kertoa rakkaallekin, sikäli kun hän ei ole asiaa itse huomannut.